Reklamaatioaika ja sopimusrikkomukseen perustuvan velan vanhentuminen

 

Aina ei riitä, että ostaja reklamoi tuotteen virheestä. Lisäksi olisi hyvä pikimmiten esittää myyjälle korvausvaatimus, jottei velka pääsisi vanhentumaan.

Ostajan havaittua virheen ostamassaan tuotteessa hän voi vaatia virheen korjausta, uutta toimitusta tai hinnanalennusta taikka kaupan purkua sekä tämän lisäksi vahingonkorvausta. Tämän blogikirjoituksen keskiössä on kaupan purku ja siitä johtuva vahingonkorvausvaatimus.

Laiminlyöty reklamaatiovelvollisuus johtaa ostajan osalta siihen, ettei hän enää voi vaatia asiassa vahingonkorvausta.

Toisaalta vaikka reklamaatio onkin tehty oikea-aikaisesti, myyjällä ei siitä huolimatta ole velvollisuutta maksusuoritukseen, jos velka on vanhentunut ostajan passiivisuuden vuoksi. Velka vanhenee pääsääntöisesti kolmessa vuodessa, mutta tämän ajan voi saada alkamaan alusta niin sanotulla velan katkaisutoimella, joksi kutsutaan esimerkiksi velasta muistuttamista.

Reklamaatioajan ja velan vanhentumisen alkaminen

Reklamaatiosta säädetään useissa laeissa, joskin sitä koskeva velvollisuus voi syntyä myös ilman nimenomaista lainkohtaa. Näin ollen reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönti vaarantaa lähestulkoon aina ostajan mahdollisuuden vaatia sopimusrikkomuksen seurauksia.

Kauppalain 32 §:n (355/1987) mukaan reklamaatioaika alkaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai hänen olisi se pitänyt havaita. Kauppalaista ilmenevä periaate reklamaation joustavasta alkamisesta soveltuu lähtökohtaisesti sekä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan että elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin. Tämä periaate kuitenkin väistyy, jos laissa toisin säädetään.

Velan vanhentumisesta annettua lakia on uusittu vuonna 2003 siten, että velan vanhentumisajan alkua koskeva 7 §:n 1 momentti on muutettu vastaamaan reklamaatiota koskevia säännöksiä. Vanhentumislain esitöissä on vielä erikseen todettu, että uudistuksen johdosta reklamaatioaika ja velan vanhentuminen tulisi alkaa samanaikaisesti. Molemmat ajat alkavat siten tätä nykyä silloin, kun ostajan olisi pitänyt havaita virhe eli heti, kun voidaan ensimmäistä kertaa esittää sopimusrikkomukseen perustuvia vaatimuksia (HE 187/2002 vp, s. 48).

Milloin ostajan olisi täytynyt virhe havaita? Sitä arvioitaessa voidaan ottaa muun muassa sopimuksen luonne ja ostajan henkilökohtaiset ominaisuudet. Aika voi siten venyä, jos esimerkiksi hankinta on merkittävä ja jos ostaja ei tunne alaa

Oikeustieteessä on katsottu reklamaatiovelvollisuudesta seuraavan, että ostajalle syntyy tuotteen sopimuksenmukaisuutta koskeva tarkistusvelvollisuus, jos olosuhteet selvästi viittaavat sopimusrikkomukseen. Tällöin ostaja voisi syyllistyä reklamaatiovelvollisuutensa laiminlyöntiin, vaikkei hän tietäisi virheestä. Ostajan on siten aina hyvä tarkistaa tuotteen sopimuksenmukaisuus.

Tausta-ajatuksena on, että vahingonkärsijältä tulisi edellyttää tavanomaista aktiivisuutta vahingon selvittämiseksi (HE 187/2002 vp, s. 49-50). Yksinomaan paha aavistus sopimusrikkomuksesta ei kuitenkaan johda tarkistusvelvollisuuteen, vaan nyt edellytetään paitsi konkreettisia viitteitä sopimusrikkomuksesta myös sitä, ettei virheestä olisi voinut saada selvyyttä ilman tarkistusta.

Reklamaation kesto riippuu tuomioistuimen kohtuusharkinnasta, jonka raameiksi muodostuvat sopimuksen luonne, ostajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut olosuhteet. Tuomioistuinkäytännön yhtenäisyyden vaatimuksesta on johdettavissa, että kestoon vaikuttaa jossain määrin myös eri sopimustyyppejä koskeva vakiintunut tuomioistuinkäytäntö.

Lopuksi

Koska reklamaatioajalla ja velan vanhentumisella on yhteinen syntyajankohta ja samansuuntaiset oikeusvaikutukset, niitä koskeva tuomioistuinarviointi limittyy yhteen. Yleisen lähtökohdan mukaan reklamaatioajan tulisi kuitenkin olla olennaisesti lyhkäisempi kuin vanhentumislain kolme vuotta (HE 187/2002 vp, s. 48).

Ostajan näkökulmasta näiden eri aikojen yhteinen alkamisajankohta merkitsee sitä, että kun ostaja reklamoi virheestä, asiasta johtuva saatava on jo alkanut vanhentua. Tämän vuoksi reklamaation jälkeen olisi hyvä pikimmiten esittää myyjälle korvausvaatimus, jotta velka ei pääsisi vanhentumaan.