Toimistomme avusti käräjäoikeudessa menestyksekkäästi kansanedustaja Päivi Räsästä kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevassa rikosasiassa. Syyttäjä vaati Räsäsen tuomitsemista sakkorangaistukseen kolmen eri kiihottamisesta kansanryhmää vastaan koskevan syytekohdan perusteella. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet.

Kyse oli poikkeuksellisesta sananvapausoikeudenkäynnistä.

Syytteet koskivat vuonna 2004 julkaistua uskonnollista pamflettia sekä Twitter -päivitystä ja podcast -esiintymistä vuodelta 2019. Syyttäjä katsoi lausumat yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa loukkaaviksi. Mielipiteet olivat syyttäjän mukaan syrjintäkiellon vastaisia, ja niin ikään sanan- ja uskonnonvapauden rajat ylittäviä.

Kiistimme syytteet sanan- ja uskonnonvapauden perusteella. Käräjäoikeuden mukaan perustuslain suojaaman sanan- ja uskonnonvapauden rajoittaminen olisi tapauksessa edellyttää painavaa yhteiskunnallista syytä. Tällainen yhteiskunnallinen syy voi olla vähemmistöihin kuuluvien ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden turvaaminen. Juuri poliittisen keskustelun rajoittaminen on tiukimman arvioinnin kohteena. Ilmaisun loukkaavuus ei yksin asettanut sitä rikoslain piiriin.

Käräjäoikeus perusti ratkaisunsa muun ohella Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käytäntöön. EIT:n käytännössä sananvapauden rajoittamista tulkitaan tiukasti, jos julkaisulla tai puheella on yleistä mielenkiintoa ja se täyttää julkisen kiinnostavuuden kriteerin. Perusteluissaan käräjäoikeus totesi myös, että lausumia arvioitaessa tulee ottaa huomioon lausumien asiayhteys, sanomallinen kokonaisuus, niiden tarkoitus ja liityntä yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sananvapauden ulkopuolelle jäävältä vihapuheelta edellytetään erityistä vakavuutta, eikä tarkasteltavia lausumia tule tulkita laajentavasti vastaajan vahingoksi. Käräjäoikeus totesi erityisesti, ettei Raamatun tulkinta ole käräjäoikeuden tehtävä.

Käräjäoikeus katsoi, että lausunnot kuuluivat sananvapauden piiriin. Lausumien tarkoituksena oli puolustaa uskonnollista vakaumusta, ei solvata ihmisryhmää.

Tapaus on herättänyt poikkeuksellisen laajaa yhteiskunnallista kiinnostusta ja oikeustieteellistä keskustelua, myös kansainvälisellä tasolla. Tapauksessa vastakkain olivat toisaalta sanan- ja uskonnonvapaus sekä toisaalta syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus. Annettu päätös selkeyttää hyväksyttävän sanan- ja uskonnonvapauden käytön rajoja.