Oikeudenkäyntien tanner on tuottanut hyllymitoin akateemista kirjallisuutta, ja usein niistä on seurannut enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Praktiikassani keskeisin kysymys on kuitenkin yhtä yksinkertainen kuin käytännöllinen: kuinka asemoin itseni parhaaseen lopputulokseen oikeudenkäynnissä?  

Hyödyllisin vastaus tähän kysymykseen on mahdollisimman varhain viitoittaa suunta oikeille, suotuisille oikeusprosessin raiteille. Avuksi on myös muodostaa yleiskuva prosessin marssijärjestyksestä, virstanpylväistä ja peukalosäännöstä. Näkökulmani on nyt siviilioikeudellinen yleisessä tuomioistuimessa, erotuksena rikosoikeudesta, vaikka molempia työkseni hoidan.   

Siviiliprosessissa on runsaasti puheoikeuteen ja sen menettämiseen liittyvää sääntelyä, joka tulee monen tietoon liian myöhään, eli esimerkiksi silloin, kun on jo menetetty oikeus esittää omassa asiassa uusia seikkoja tai uutta näyttöä. Tämä sääntely painottuu prosessin alkuvaiheeseen, jolloin tyypillisesti näihin kompastuskiviin horjahdetaan. Kun oikeudenkäynti on näköpiirissä, kannattaa siksi jo alustavasti keskustella juristin kanssa.   

Alkumetrit

Aloituspalaveri

Kanteeseen täytyy sitoutua, sillä sitä ei oikeudenkäynnin kestäessä saa muuttaa. Tätä kutsutaan kanteenmuutoskielloksi. Sääntö ei ole vailla poikkeuksia, mutta se kuvaa prosessin varhaisen oikeille raiteille ohjaamisen tärkeyttä. 

Juristin on perehdyttävä ja taustoitettava oikeudelliset kysymykset niin laadukkaasti, että kaikki mahdollisuudet voittoon hyödynnetään. Aloituspalaverissa hänen tulee rehellisesti arvioida asian tosiasialliset menestymismahdollisuudet, sillä jos ne uupuvat, ei toimiin kannata ryhtyä. Tässä kohtaa punnitaan lukemattomien muiden seikkojen ohella riidan intressin merkitystä ja osapuolten asemaa. 

Aloituspalaveriin kannattaa tuoda mukaan runsaasti asiaa koskevaa materiaalia ja muistiinpanosi. Varaa myös hyvin aikaa, sillä pitkään patoutunutta ongelmaa ei avata juristille vartissa. 

Aloituspalaverin kartoituksessa hahmotellaan monia ratkaisumalleja, joista vain osasta asiakas on ennestään kuullut. Oikeudellinen toimintakenttä usein yllättää helpommilla ja kustannustehokkaammilla ratkaisuilla kuin mitä aikaisemmin olet pohtinut. Eli vaikka kokisit oikeudenkäynnin häämöttävän, kuuntele avoimin mielin kaikki toimintamallit. 

Asian valmistelu

Vireille tullut asia siirtyy valmisteluun, ensiksi kirjalliseen sellaiseen ja sitten suulliseen valmisteluistuntoon. Valmistelussa täsmennetään osapuolten erimielisyydet, kootaan todistelua ja saatetaan asia oikeudenkäyntikuntoon. Pääsääntöisesti valmisteluistunnon jälkeen on pelikortit jaettu, silloin uuteen todisteluun tai seikkoihin vetoaminen on olennaisesti aikaisempaa vaikeampaa. Valmistelu on siksi kriittistä aikaa. Silloin asennetaan myöhemmän käräjöinnin vankkumaton kulmakivi. 

Asiakkaan etu on käsittää, että aineiston koonti painottuu prosessin alkuun. Hänen tulee ymmärtää, että aineiston oikea-aikainen toimittaminen juristille ja yhteistyön saumattomuus tässä vaiheessa on omanlaisensa myöhemmän menestyksen lakmustesti. Yhteydenpidon rakoileminen tässä vaiheessa voi myöhemmin prosessissa nostaa tien pystyyn. 

Elimellinen osa valmistelua on kirjelmöinti, eli oikeudellinen argumentointi kirjallisessa muodossa. Hyvä juristi hahmottaa oikeuslähteiden, oikeusperiaatteiden ja tuomioistuinkäytännön sisällön ja niiden keskinäisen suhteen riittävän hyvin voidakseen argumentoida tehokkaasti. Täytyy muistaa, että juristin ensisijainen tehtävä on vakuuttaa tuomari. Tämä edellyttää oikeusohjeiden täsmällistä soveltamista ja puheena olevan tapauksen muutosten hahmottamista. Juristin täytyy itse olla ajan tasalla, ja pitää asiakas muutoksessa mukana. 

Pääkäsittely

Valtaosalle tuomioistuinprosessi on vieras, osalle pelottava. Tähän joukkoon kuuluville jännitysnäytelmä saavuttaa lakipisteensä pääkäsittelyssä, jossa vastapuoli ja tuomari kohdataan korkeapanoksisissa olosuhteissa. Pääkäsittelyn jälkeen omaan asiaan ei enää voi sitä käsittelevässä instanssissa vaikuttamaan – on jäätävä omiin oloihinsa odottamaan tuomiota. Koska pääkäsittely on paitsi lopputuloksen kannalta kohtalokas, myös monia hermostuttava, on istunnon sisältö ja tahditus hyvä käydä kunnolla lävitse istuntoa edeltävänä viikkona. Osapuolelle on usein epäselvää esimerkiksi se, missä vaiheessa ja missä määrin hän saa tai hänen tulee puhua istunnossa. 

Kun tietää mitä tuleman pitää, ja että omia etuja ajetaan ammattitaidolla, nukkuu myös yönsä sikeämmin. Pääkäsittely jaetaan kolmeen osioon seuraavasti. 

I Asiaesittely

Tuomari aloittaa istunnon lyhyellä – ja usein hieman teknisluontoisella – valmisteluvaiheen kertauksella. Tämän jälkeen alkaa juristien asiaesittely eli osio, jossa he vuorollaan esittävät päämiehensä asian puolesta puhuvia seikkoja ja perusteluita, ja perustelevat vastakkaiset näkemyksensä vastapuolen valmisteluvaiheessa esittämiin kantoihin. Tässä ollaan niin kutsutun pledeerauksen ytimessä.

II Todistelun läpikäynti

Todistelun läpikäynti on vuorossaan toinen pääkäsittelyn vaihe. 

Kuten edellä totesin, jos jokin todiste on jäänyt nimeämättä valmisteluvaiheessa, ei siihen säännönmukaisesti voi tässä vaiheessa enää vedota. Tämänkin säännön vahvistaa kuitenkin muutama, tarkkarajainen poikkeus. 

Todisteet jaetaan ensiksi käsiteltäviin kirjallisiin todisteisiin ja myöhempiin henkilökuulemisiin, joihin lukeutuu yleensä myös osapuolen kuuleminen. Toisinaan kirjallisia todisteita käydään lävitse samalla, kun kuullaan henkilötodistajaa tai asianosaista. Näin tehdään, jos oman kannan terävöittäminen käy kätevimmin antamalla kuultavan kommentoida jotakin kirjallista todistetta, esimerkiksi hallituksen pöytäkirjaa. 

Juristin tulee aina viimeistään ennen pääkäsittelyä haastatella nimeämänsä todistajat. Tällä tarkoitan yleisluontoista keskustelua tapahtumista, sen selvittämiseksi, yhtyykö kantamme asian perusluonteesta. Juristilla on ehdoton velvollisuus kunnioittaa todistajan näkemystä, olkoon se mikä tahansa. Tämän merkitystä korostaa se, että todistajan on oikeudessa rikosseuraamusten uhalla puhuttava totta. 

Henkilökuulemisessa osapuoli saa tilaisuuden kertoa oma näkökulmansa asioiden kulusta. 

III Loppulausunnot

Ennen istunnon päättymistä on loppulausuntojen vuoro. Tarkoitus ei ole toistaa asiaesittelyä, vaan tarjota tuomarille vielä viimeinen kiteytys, kannanotto perusteluineen, ennen tuomionantoa. Hyvä loppulausunto perustuu olennaisesti istunnossa läpikäydyn aineiston analysointiin sekä oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta johdettujen oikeusohjeiden avaamiseen. Laajemmissa asioissa lausunnot voidaan antaa istunnon jälkeen kirjallisesti. 

Kun istunto päättyy, on vuorossa tuomio. Tämä annetaan joko heti istunnon päätteeksi ”julistamalla” tai myöhemmin ”kansliatuomiolla”, joka lähetetään osapuolten sähköpostiin.