Noin puolet globaalista verkkoliikenteestä kulkee kuuden teknologiayhtiön ja niiden tytäryhtiöiden kautta. Näiden harvalukuisten yritysryppäiden luomissa raameissa markkinoi jokainen sosiaalisessa mediassa toimiva suomalainen yritys. Vallan keskittyminen onkin kasvattanut sääntelypainetta maailmalla, ja siihen on vastattu erityisesti Euroopassa, jossa hiljattain säädettiin sosiaalisen median alustoja koskeva niin sanottu digipalvelusäädös.
Sosiaalinen media suodattaa, poimii ja poistaa sisältöä konemaisesti. Maksimoi käyttäjien mielenkiinnon ja koukuttaa heidät palveluun. Tämän vuoksi digipalvelusäädöstä ei suunniteltu puuttumaan yksittäisiin julkaisuihin, vaan suurten somealustojen ”digitaaliseen infrastruktuuriin”. Euroopan komissio nimesi keväällä 2023 ensimmäiset sääntelyn kohteena olevat ”erittäin suuret verkkoalustat”. Lista koostuu kaikkien tuntemista alustoista, kuten Facebookista, Instagramista, TikTokista, YouTubesta, LinkedInistä, Wikipediasta ja X-palvelusta. Listan pituuden ja siinä mainittujen yritysten markkina-aseman vuoksi sääntely koskee käytännössä kaikkia suuria alustoja ja vaikuttaa epäsuorasti jokaiseen sosiaalisen median käyttäjään, yksityishenkilöistä ja yrityksiin.
Digipalvelusäädös on Euroopan komission mukaan keino poistaa ja kannustaa poistamaan verkon laitonta aineistoa. ”Täysin kunnioittaen sananvapautta”, komissio on perään rauhoitellut. Tähän voidaan suhtautua kritiikillä. Sananvapautta on oikeus paitsi ilmaista myös vastaanottaa tietoa. Nykykäsityksen mukaan siitä nauttivat yksityishenkilöiden lisäksi myös yritykset. Siksi, kun digipalvelusäädös velvoittaa yritystä poistamaan julkaisuja, kaventuu kolmen eri tahon sananvapaus; somealustan, julkaisijan ja yleisön.
Koska somealustojen liikeidea on ruudulla notkuvien silmäparien muuntaminen euroiksi yhtiön liikevaihtoon, eikä sisällön tuottaminen tai editorialisointi, ne huolehtivat turvallisuudesta yleensä vasta jälkijättöisesti, eli poistamalla tai hiljentämällä jo julkaistua sisältöä. Viime vuosina alustat ovat siirtyneet erilaisesta liputuskäytännöstä ammattimaisempaan ja laajamittaiseen moderointiin, mihin on käytetty myös tekoälyä. Säädöksellä alustat asetetaan vastuuseen turvallisuudesta ja velvoitettiin vahvistamaan perusoikeuksien toteuttamista. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea vastuuta ulkopuolisten eli käyttäjien julkaisuista ja perusoikeuksista sananvapauden heikentymistä.
Digipalvelusäädös edellyttää, että alusta luo moderointimallin, jossa käyttäjä voi liputtaa toisen selvästi laittoman julkaisun. Tämän jälkeen sen tulee ryhtyä hiljennys- tai poistotoimiin. Alustat ovat pitkään moderoineet vapaaehtoisesti, mutta nyt passiivisuudella alusta menettäisi oikeuden vedota vastuuvapaussäännöksiin. Kannustin tehokkaaseen moderointiin on siksi todellinen. Säännöksen mukaan sisältö on poistettava, jos sen laittomuus on ”ilmeistä maallikolle”. Somealusta vaarantaa oman vastuuvapautensa, jos se tulkitsee tätä sananvapausmyönteisesti, minkä vuoksi on turvallisempaa olettaa liputettu sisältö kielletyksi. Tekoälyn erottaessa laittomuudet sallitusta on syytä olettaa, että puhdistus tulee painottumaan tiukempaan moderointiin kuin mitä esimerkiksi tuomioistuin edellyttäisi. Siksi säädös kaventaa sananvapautta.
Kun yritys aloittaa sosiaalisessa mediassa huomiota herättävän, raflaavan markkinointitempauksen, uusilla säännöillä yksittäinen henkilö voi aikaisempaa tehokkaammin hiljentää kampanjan liputtamalla sen. Liputus on ollut pitkään mahdollista, mutta normimuutoksen johdosta sosiaalisen median alusta on vastuun uhalla reagoitava siihen. Onneksi yrityksellä on uusissa säännöissä myös laajemmat oikeuskeinot tämänkaltaisiin tilanteisiin – erityisesti oikeus saada riittävä tieto päätöksen perusteluista ja valitusoikeus.
