Jos robotti pystyy viemään jonkun lakimiehen työn, sellainen lakimies ansaitseekin tulla korvatuksi.
Richard Suskind kirjoissaan ja muut ennustajat ovat esittäneet, että tekoäly ja ”robotit” tulevat korvaamaan suuren osan lakimiesten työstä. Tekoälysovelluksista on toistaiseksi apua tiedon haussa ja joidenkin rutiinitöiden nopeuttamisessa. Toisaalta oikeudenkäynnissä tai yritysten välisten sopimusten laatimisessa näistä on vain hyvin rajallisesti apua.
Suomeenkin on tullut muutama ”räätälöityjä” sopimuksia tietokoneohjelman avulla laativa yritys, jotka sanovat, että he pystyvät laatimaan yritysten välisiä sopimuksia murto-osaan siitä hinnasta, mitä asianajotoimistot laskuttavat. Tätä pidän asiakkaan kannalta vaarallisena kehityksenä. Tarkastelen tätä teemaa yritysten välisten sopimusten (esim. tuotantolinjan toimitussopimus) laatimisen kautta, jota on ennustettu korvattavaksi tekoälyllä ja joka on minulle ns. leipälaji.
Asiakkaan liiketoimintaan ja sopimuksen tarpeeseen perehtyminen
Minulle on keskeistä perehtyä ennen sopimuksen laatimista asiakkaan liiketoimintaan ja toimintaympäristöön sekä sopimuksen kohteeseen (tuotantohyödyke, kone, tuotantolinja, tietokoneohjelma tms.) perusteellisesti. Vain näin toimien voin olla varma, että ymmärrän asiakkaan tarpeet ja tavoitteet ja voin sitten lähteä sopimusneuvotteluihin ja laatimaan sopimusta.
Jos tästä vaiheesta laistaa, ei tehtävästä sopimuksesta välttämättä ole asiakkaalle toivottua hyötyä, eikä se turvaa asiakkaan asemaa mahdollisimman hyvin. Tätä kohtaa ei robotti tai tekoäly voi käsittääkseni koskaan korvata.
Sopimusneuvottelut
Sopimusneuvottelut edeltävät yleensä sopimuksen syntymistä. Yleensä osapuolet selvittävät edellytyksiä molemminpuolisesti tyydyttävän sopimuksen solmimiselle neuvottelemalla. Yleensä osapuolet, jotka kyllä hallitsevat teknisen ja taloudellisen puolen, pystyvät osapuolet ilman juristin apua itsekin neuvottelemaan hinnasta ja sopimuksen kohteen teknisistä yksityiskohdista.
Minun työni alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun osapuolet ovat päässeet lähelle yhteisymmärrystä sopimuksen teknisistä yksityiskohdista ja hinnasta. Tämän jälkeen käyn uuden asiakkaan kanssa lävitse asiakkaan liiketoiminnan ja sopimuksen tarpeen. Vanhojen asiakkaiden kanssa tämä vaihe on lyhyempi kuin uusien kanssa.
Tässä vaiheessa lakimies on asiakkaan tukena ja tuo esiin mahdollisia ongelmia suunnitellun kaupan/sopimuksen rakenteessa ja ehdottaa muutoksia näihin. Toimeksiannosta riippuen osallistun sopimusneuvotteluihin tai toimin taustalla neuvonantajana. Tässä vaiheessa yleensä aloitetaan sopimuksen luonnostelu. Tätä kohtaa ei robotti tai tekoäly voi käsittääkseni koskaan korvata.
Sopimusluonnoksen laatiminen
Ensimmäisen sopimusluonnoksen laatii yleensä yhden sopimusosapuolen lakimies. Asiakkaan etuna on, että tämän luonnoksen laatii hänen oma lakimies Tähän ei aina päästä esim. isojen yritysten alihankintasopimuksissa tulee sopimusehdotus käytännössä aina hankkijalta. Alihankintasopimuksista on oma kirjoitus näillä sivuilla.
Ensimmäisen sopimusluonnoksen laatimisen yhteydessä on mahdollista hyödyntää tekoälyn tai tietokoneohjelman apua. Suomessa markkinoilla olevissa uusissa palveluissa sopimus kootaan käytettävissä olevista sopimuslausekkeista ja jos edellä mainitut kohdat ovat laiminlyödyt, ei tulos välttämättä vastaa tarkoitustaan. Valmiit sopimuslausekkeet aiheuttavat helposti vastaavia ongelmia kuin mallisopimusten käyttäminen.
Valmiiden sopimusehtojen tai lausekkeiden käyttäminen saattaakin aiheuttaa ongelmia. Ne on tavanomaisesti tehty standarditilanteisiin, jolloin niissä ei oteta huomioon kunkin yksittäistapauksen erityispiirteitä. Yksittäistapauksissa käytettyihin sopimusehtoihin perustuvat mallisopimukset puolestaan saattavat sisältää erityisehtoja, jotka eivät laisinkaan sovellu käytettäväksi joissakin muissa yhteyksissä. Niiden soveltuvuus kulloinkin kyseessä olevaan tapaukseen voi olla ja yleensä onkin puutteellinen.
Suhtaudun hyvin skeptisesti siihen, että osapuolet yhdessä tässä vaiheessa valitsisivat tekoälyn tai tietokoneohjelman avulla sopimuksen laatimista tarjoavan lakitoimiston puoleen, joka sitten yrittäisi tehdä ”ulkopuolisena” molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen. Lakimiehenä tehtäväni on valvoa päämieheni etua ja varmistaa maksimaalisen hyödyn saaminen ja riskien minimoiminen. Jos ”ulkopuolinen” laatii sopimuksen, niin kuka silloin valvoo asiakkaan etua?
Neuvottelut sopimuksen sisällöstä ja yksityiskohdista
Ensimmäisen sopimusluonnoksen jälkeen alkaa yleensä sopimuksen yksityiskohdista sopiminen, joka on usein juristeille se eniten aikaa vievä vaihe. Tässä vaiheessa sopimusehtoja viilataan mm. takuiden, myöhästymissakkojen, vahingonkorvausten ja niiden määrien, sopimussakkojen, kilpailukieltojen, salassapidon, riidanratkaisumenettelyjen (lainvalinta, oikeuspaikka ja menettelyt) ja monien muiden yksityiskohtien osalta, jotka ovat erittäin keskeisiä siinä tapauksessa, että sopimuksen toteuttamisen yhteydessä tulee ongelmia.
Tässä vaiheessa sopimusluonnoksen sopimuskohtia muutetaan ja kirjoitetaan uudelleen ja uudelleen kunnes löydetään molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tässä vaiheessa ei tekoälystä ole paljoakaan apua.
Yhteenveto
Ammatikseen yritysten välisiä sopimuksia laativilla asianajo- ja lakiasiaintoimistoilla on käytössään satoja tai tuhansia erillisiä vanhoja sopimuksia ja mallisopimuksia sekä käytettävissään erilaisia sopimuskirjastoja. Näistä voidaan käyttää yksittäisiä sopimuslausekkeita ja ottaa mallia siihen mistä asioista ja miten vastaavissa sopimuksissa on aiemmin sovittu. Tämä on käytännössä sama asia, mitä uudet palveluntarjoajat tarjoavat uutena innovaationa, mutta kokenut lakimies yleensä tietää paremmin asiakkaan tarpeet ja toiminnan erityispiirteet, kuin ulkopuolinen palveluntarjoaja.
Näen myös näissä uusissa palveluissa merkittävän riskin asiakkaalle, kun ”ulkopuolinen” tulee laatimaan sopimuksen halvalla, niin välttämättä sopimus ei turvaa asiakkaan etuja riittävästi. Olen nähnyt näistä sopimusmalleista erään ison lakitoimiston edullisesti laatimia sopimuksia, joista sitten on riidelty pitkään. Eräässä oli kyse suomalaisen IT-yrityksen alihankinnasta Puolasta, jossa sopimus oli erittäin hyvä puolalaisen alihankkijan kannalta, mutta ei maksavan asiakkaan kannalta.
Näen tällaiset tietokoneohjelmat ja ”tekoälyn” lähinnä uutena työkaluna, jolla voidaan yhtä sopimuksen laatimisen vaihetta nopeuttaa, mutta minään lakimiehen työtä mullistavana keksintönä en tätä pidä.
